CMXn Melankolia-kappale tuntuu niin tutulta... Olen vaan niin eksyksissä. Tuntuu siltä, kuin en enää tuntisi itseäni - enkä kyllä ympäröivää todellisuuttakaan. Elämänikin on muuttunut huomattavasti, mutta silti.. Sellainen Liisa Ihmemaassa -fiilis.

Se mitä ennen en tullut ajatelleeksikaan, tuntuu nyt pelottavan vieraalta: kuka minä olen? mitä on elämä? mitä kaikki oikein on? Argh!

Tiivistetysti sanottuna - en tiedä enää mitään. Mutta jotenkin sinnittelen.. Tiedä sitten mihin.

PS. Tämä on taas näitä hetkiä, kun kaikki näyttää turhankin synkältä...

Pää ei kestä jos en pääse purkamaan ajatuksiani johonkin - tähän mennessä luovuuden lähteeni pisarat on vastaanottanut ihan "oldschool" päiväkirja, mutta ehkäpä jotkin asiat olisi mukava jakaa ihan julkiseen käyttöön ja ehkäpä jopa saada palautetta.

Elikkäs olen tällainen nuori mies, joka on jäänyt hiukan tyhjän päälle - opiskelu tauolla, moni kavereista kaikonnut muille paikkakunnille. Ja samaan aikaan lapsuuden traumat, kiusaamiskokemukset ja usea muu tuskallinen asia noussut pintaan.

Mutta tajunnanvirtaa, filosofiaa ja sisäistä tuskaa ajattelin kirjoittaa. Ehkä.